Marraskuu 2016
Idea lähti pikku tunneille vierähtäneen illan seurauksesta. Saimme ystäväni kanssa yöllä päähänpiston, että lähdemme Tallinnaan. Meidän päällämme todennäköisesti syttyi kirkas valo ja siltä samalta istumalta varasimme risteilyn Tallinnaan.
Seuraavana aamuna tästä villistä ajatuksesta herättyäni, kuvittelin, että se olisi ollut vain unta. Menin sähköpostiin ja siellä oli viesti odottamassa varausnumeroineen ”tervetuloa Baltic Queenille”! Eli siis se olikin totta.
Ystäväni aikoi ajaa omalla autolla Helsinkiin jo valmiiksi edellisenä päivänä ja sovimme, että minä tulen junalla perästä. Aloin järjestellä itselleni junalippuja, koiralle hoitajaa ja lopulta kaikki onnistu, kuin elokuvissa.
Olin innoissani. En ollut poistunut kämpästäni 3kk kauppaa ja koulua pidemmälle. Vain koulua, koulua ja koulua.
Matka alkakoon. Tein junassa niin tohkeissani tehtäviä, että meinasin unohtaa jo, että minun piti jäädä Pasilassa pois ja ystäväni tulee hakemaan minut sieltä. Hän tulikin mutta satuimme olemaan pahimpaan ruuhka-aikaan Helsingissä, että lopulta meinasimme myöhästyä koko laivasta. Ystäväni oli mennyt ottamaan vettä kirkkaampaa edellisenä yönä etelän kavereidensa kanssa ja totta kai hänellä oli sen mukainen olotilakin. Yritin piristää häntä mutta epäonnistuin siinä. Kun lopulta pääsimme laivaan ja saimme laitettua auton parkkiin autokannelle. Kipitimme hyttiin ja mitä tapahtuikaan, kaverini sammui samantien sänkyyn, kun hänelle oli jäänyt univelkoja edellisestä yöstä mittariin. Hienoa! Niin minun tuuria. Olen siis yksin laivalla.
Löysin baarikaapista pari rohkaisevaa ja päätin vain lähteä katsomaan laivan menoa. Tykkään tanssia lavatansseja ja löysinkin Iskelmäbaarin sieltä. Mutta se koko baari oli täynnä eläkeläisiä. Tiedättekö, kun tulee se tunne, ettet kuulu joukkoon. No minulla oli sellainen olo. Uskomatonta kuinka vanhukset kyttäsivät ja supittivat toisillensa minusta. Minua vain nauratti ja päätin jatkaa kierrostani. Pakkohan nyt laivalla oli olla muitakin nuoria, kuin minä. Mutta ei, ei siellä ollut. Koko laiva oli myyty lähestulkoon eläkeläisillä.
Välikatsaus: Olemme varanneet spontaani matkan keskelle eläkeläisten kokoontumisajoja, kaverini on sammunut jo hyttiin, vaikka laiva ei ole vielä edes liikkeellä ja itse tulen viettämään koko seuraavan yöni noin 1000 eläkeläisen kanssa!
Olen 28 vuotias ja vaikka kuinka meikkaisin en saa itseäni näyttämään vanhemmalta, että sulautuisin paremmin joukkoon. Aloin keksimään suunnitelmaa eläkeläisten kesyttämiseksi, hain taxfreestä pari neuvoa antavaa ja menin hyttiin opettelemaan kuorsaamisen saloja. Laivalle oli asennettu muutamiin baareihin valvontakamerat, jotka näkyi telkkarista. Kuinka kätevää. Pystyin seuraamaan milloin pääesiintyjä, tällä kertaa Finlanders tulee lavalle. Ilmoitin ystävälleni häipyväni ja sanoin, ettei kannatte jäädä odottamaan. Hän sanoi hyvin uneliaalla äänensävyllä, että ”sen kyllä uskon”.
Ja taas intopiukeana katsomaan Finkkuja mutta kuitenkin menin ravintolaan puolet rauhallisemmin, kuin yleensä. En halunnut aiheuttaa närkästystä vanhuksissa. Tiedän oman mummuni kautta, että he todella voivat suuttua mitä ihmeellisemmistä asioista. Tilasin juoman ja kiersin ravintolan ympäri siinä toivossa, että olisin löytänyt istumapaikan. Löysinkin mutta taas ne silmäparit jotka katsoivat minua pöytäni vierestä, eikö nuoren ihmisen pitäisi jaksaa seistä? Kyllä, pitäisi ja seuraava rouva, joka etsi istumapaikkaa, annoin sen ystävällisesti hänelle. Hän kiitteli vuolaasti, koska hänen jalkoja jo vähän särki. Jep, tiedän. Olenhan kuullut tuon saman lauseen todella monta kertaa mummuni suusta. Menin seuraavaksi seisomaan tanssilavan lähettyville josta pystyi hyvin kuuntelemaan musiikkia mutta myös näki esiintyjät hyvin. Kuin ihme olisi tipahtanut, eräs vanhempi mies tuli pyytämään tanssimaan. Todennäköisesti minun suuni oli jäänyt auki siitä yllätyksen määrästä, kun mies tokaisi ettei tarvitse olla niin yllättyneen näköinen. No totta kai lähdin tanssimaan ja siitä se sitten ilta valoistui.
Tanssin koko illan eläkeläisten kanssa pikku tunneille asti. Kyllä näköjään vanhustenkin kanssa voi ”bilettää”. 😀
Aamulla heräsin 8.00 aamupalalle yksin, koska ystäväni ei tietystikkään syö aamuisin mitään. Syönnin jälkeen kävin purkamassa autokannella lastin autoon ja menin takaisin nukkumaan hyttiin.
Kaikesta huolimatta, yksi parhaimmista reissuista.