Lokakuu 2016
Sisäinen lapsi.
Minun sisälläni se ainakin asuu. Sain sen nimittäin valloilleen Duudsoni Activity Parkissa Seinäjoella ja voi sitä ilon määrää. Menin tapaamaan omaa kummipoikaani ja hänen siskoansa. Sain siis hyvän syyn mennä riehumaan lasten varjolla Duudsoni Parkkiin. Eihän nyt aikuinen ihminen voi muuten sinne mennä. 😉 Innostuin sitten ihan todenteolla leikkimään, kuin lapsi. Juoksin ja hypin, nauroin ja kiljuin. Aivan mahtava piristävä kokemus.
Aina ei kuitenkaan muista varoa niitä vaaroja mitä lapsikin kohtaa elämänsä aikana ja olenhan itsekin kokenut kaiken enemmän ja vähemmän kantapään kautta. Eli riehuminen Duudsoni Parkissa päättyi minun osaltani tapaturmaan. Olisiko osannut muuta lapselta (eli tässä tapauksessa, minulta) odottaa.
Lapsukaiset rakensivat sellaisen radan, jossa pohjalla oli pehmyt matto, jonka tarkoituksena OLI pehmentää mahdollisilta iskuilta, joita voisi kaatumisen seurauksena tulla. Radalle pystyi laittamaan esteitä, joiden yli pystyi hyppäämään. Siis kuntoilun kannalta todella kiva urheilumuoto. Minut tietenkin yllytettiin siihen ja voittako arvata, pystyinkö kieltäytymään, EN! Heijasin kehoani ennen juoksu kiihdytykseni alkua, kuin kokenutkin pituushyppääjä. Ponkaisin liikkeelle ja pääsin täyteen vauhtiin ja ensimmäinen este, jonka yli oli päästävä näkyi jo edessäni. Este oli edessäni ja syvä ponnistus… HUUTO!! Ja nilkastani kuului napsahdus. Kylmähiki vallitsi naamani ja sain raahattua itseni pois matolta. Ensimmäinen ajatus oli, että sairaalakammoisena en lähde minnekään sairaalaan. EN IKINÄ! Kuinka sattuikaan, muksujen äiti oli entiseltä ammatiltaan fysioterapeutti. Aikani kippuroituani maassa kuului vierestä hyvin oululaisittain ”annappa ku katon”. Ja voin näin jälkeen päin kertoa, ettei se ollut miellyttävä kokemus, kun oulun nainen laittoi nilkkani takaisin paikoilleen. Se oli hirveää mutta samalla helpotti niin paljon, että jatkoin riehumista tosin enää 80%: sti, en enää 120%: sti. Ajoin terveyskeskuksen kautta kotiin ja hain kepit apuvälineiksi seuraavalle aamulle.
Mitä me tästä opimme. Tuskin minä ainakaan mitään.